Kuka on TinttaMari?
Himpun vajaa nelikymppinen kahden pienen rinsessan kotiäiti pikkupitäjästä Piippolasta. Nykyisin pijän majaani Martinniemessä, Oulussa.
TinttaMari nimenä juontaa kaukaa kaukaa lapsuudestani, ompelija äitini oli kutsunut minua vauvana kyseisellä nimellä mutta ristimänimeksi tuli kuitenkin Mervi.
Äitini ompeli joka ikisiin kissanristijäisiin minulle ja sisaruksilleni mitä upeimmat mekot sekä muut juhlavaatteet, syntyipä siellä kotona pitkän pöydän ääressä monen tuulen hattuja ja sohvan nurkassa villasukkiakin. Ittiäni ei suoraansanottuna voinut vähempää kiinnostaa käsillä tekeminen peruskouluaikoina, teinpä kuitenkin ala-asteella kiltisti hienot patalaput ja pyyhkeet. Yläasteella pakolliset villasukat ja kauluspaidan. Painoin muistaakseni jonkun t-paidankin. Vuosia sen jälkeen kun Äitini nukkui pois ja sain perintökoneet haltuuni, rupesin kokeilemaan mitenkä niitä omia vaatteita sitten tehhäänkään. Luin kirjoja ja imin tietoa netistä. Satunnaisesti jotain pientä, kun ei tilaakaan oikein ollut - Koneet pölyttyivät vaatekaapin pohjalla.
Ensimmäisen lapseni raskausaikana 2014, ompelukärpänen puri ja kunnolla. Ompelin ensin ainoastaan omiin tarpeisiin ja tulevalle pienelle vaunuverhoista ulkohaalareihin. Kartutin kokemusta ja osaamista ennenkuin uskaltauduin ystäväni pyynnöstä tekemään bodeja muille. Hihansuiden pidennyksiä ja lahkeiden lyhennyksiä tein myös alkuaikoina.
Olen ite ollut aina vähä "hassunmallinen", kapialanteinen pitkäjalakanen. Ei ikkään kaupasta löytynyt vaatetta joka olisi ollut suoraan passeli, jos vyötärö oli hyvä - lahe oli lyhyt ja jos lahe oli sopivan pitkä - sain varailla isäni henkseleitä kun vyötärö oli niin suuri. Pömppömaha, jonka kanssa ei normaalit vyötäröt sovi, kun eivät asetu huonostikkaan vaan rullaavat mahan alle ja näyttävät Kamalalta. Jos valitsit matalavyötäröiset housut, peppu vilkkui jatkuvasti kuin rekkamiehellä konsanaan. Ei hyvä tämäkään.
Tie vei ompeluhommiin ja kaavanpiirtoon.
Ammatiltani olen siis autonkuljettaja, parturi-kampaaja ja meikkaaja-maskeeraaja. Mutta myös kirjanpitäjä, itse oppinut ompelija, vaate- ja kuosisuunnittelija. Ja kai se jotenkin verenperintönä kulkee kun käsillään osaa tehdä kaikenlaista. Olen lukenut kaikki äitini Vaatetusalan koulutuksen oppikirjat ja rutannut ruttaamisen ilosta kaavoja, jotta saisin piirtää ne uudelleen ja uudelleen. Omat kaavani piirrän vapaalla kädellä - eihän tämä niin vakavaa voi olla tai millintarkkaa, eihän? :D
Haluan tehä asiat omalla tavallani enkä samaistua muihin - mutta täytyy muistaa kuitenkin että meitä on niin monenlaisia eikä aina voi miellyttää kaikkia, hyvän pohjan voi kuitenkin antaa. Jokaisella on oma tapansa ommella - minä ohjeistan sen niin kuten minäkin sen teen, enkä välttis jokkaisen ohjekirjan mukkaan tai kuten se olisi oikiaoppisesti.
Tämä on sitä mitä minä haluan tehä just nyt - keksiä uutta ja rikkoa hieman rajojakin.